Taipumuksemme olla supersuorittajia ja nillittäjiä jarruttaa kasvuamme
Nuuskamuikkunen on esittänyt meille oikean kysymyksen: ’Mitä varten te rähisette asioista, joita ei ole olemassakaan ja joita ei ole ikinä tapahtunut?’.
Aloitetaan supersuorittajasta. Supersuorittaja on suorituskeskeinen. Vaatii paljon, itseltään ja muilta. Huomio on tuloksissa sekä tuloksiin liittyvissä välittömissä tekemisissä. Hänellä on taipumusta arvottaa itseään ja muita työn ja tulosten kautta.
Toinen (työ)elämän sankari on nillittäjä. Nillittäjän tunnistaa mm. seuraavista tokaisuista:
‘Aivan sama’
‘Toi ei tule toimimaan, mutta jos ne eivät ymmärrä pyytää, niin ei sitten’,
’Olen kyllä yrittänyt sanoa, mutta jos ei mene perille, niin ei sitten’.
Nillittäjä on agressiivispassiivinen, sen sijaan että ottaisi aktiivisen toimijan ja vastuunottajan roolin. Nillittäjällä jää piippuun.
Miksi tämä tuntuu meistä niin tutulta?
Ne molemmat ovat meissä. Olemme synnyttäneet Supersuorittajan ja Nillittäjän päässämme tapahtuvan merkityksenannon kautta. Merkityksenanto toimii päässämme esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Tekemällä asian X juuri näin, olen tuota ja tätä, ne ovat tärkeitä koska Uskomus 3 ja 4
tai
Mikäli luovun tästä, niin sitten käy helposti ensin asia a.) joka johtaa tapahtumiin b.) ja c.)
Näitä merkityksenantoja sekä päättelyketjuja teemme yksilöinä ja organisaatioina. Varsin usein merkityksenantojärjestelmämme toimii kuitenkin joko vinoutuneesti tai täysin väärin.
Miksi tämä tieto on meille tärkeä?
Saavuttaaksemme itsellemme mielekkään tulevaisuuden, meidän on kyettävä uudistumaan. Aitoa uudistumista tapahtuu vain sillä, että jokin vanha totuus tai uskomus lakkaa olemasta meille totta. Silloin kun näin tapahtuu edes hitusen, syntyy tilaa uudelle ajattelulle.
Mikäli uutta ajatusta uskaltaa viedä vähän pidemmälle, syntyy uudenlaista tekemistä. Kasvua ja uudistumista.
Nuuskamuikkunen oli asian ytimessä. Rähisemme usein turhasta. Puolustamme itsepintaisesti asioita, joita ei oikeasti ole edes olemassa. Kasvua rajaten.